Mies Manilassa, laukku Hong Kongissa

No onpahan reissu. Ihan ensimmäiseks voin sanoa, että Finskillä en mielelläni enään ikinä lennä pitkää matkaa. Olen saman reissun tullut Luftwaffella ja matkanteko on ollut huomattavasti mielyttävämpää. Finskin konemalli on peräisin neuvostovallan ajalta, eikä tohon ole varmaankaan tulossa mitää muutosta, kilpailun kiristyessä kaukomatkoilla. Helsinkivantaalla venattiin tulikuumassa bussissa koneeseen pääsyä varttitunnin, todella mukava aloittaa reissu hiestä litimärkänä. Hong Kongiin tultiin reilu tunti myöhässä, mikä todennäköisesti johtui siitä yksinkertaisesta syystä, että Finnairilla ei vaan yksinkertaisesti ole nykyään riittävästi ammattitaitoisia mekaanikkoja. Yö meni leffoja katsellen ja torkkuen sekä edessä istuneen isokokoisen ruotsalaismiehen kuorsaustaitojaan hämmästellen.

Laskeuduttiin tyynelle Hong Kongin kentälle ilman suurempaa showta. Jatkolennolle meidät kiidätti pirteä lentoasemaemo sokkeloisen ja ison transit halliston läpi. Hänen ansiostaan kerittiin Manilan koneeseen. Yksin jos olis lähtenyt hortoilemaan, niin todennäköisesti olisin vieläkin siellä.


Cathay Pacific Airways oli sit ihan toisesta puusta veistetty tuotos. Palvelu ja kone oli aivan loistoluokkaa, pelasin kakstuntisen matkan Honkkarista Manilaan videopelejä ja kerkisin katsomaan pätkän valitsemastani jenkkisarjasta. Palvelu oli reipasta ja suorastaan yltiöystävällistä. Koneessa oli tilaa jaloille ja ruokakin oli jopa syötävää. Esillelaitossa oli nähty vaivaa ja lämmin tuore(!) kanammunaleipä hedelmäsalaatilla oli ehkä paras lentolounas mitä olen nauttinut.

Manilassa huomasin, ettei matkalaukkuni jatkanut kanssani perillesaakka, vaan että Suomessa lähtöselvityksessä laukun määränpääksi oli laitettu Hong Kong. Ei naurattanut ollenkaan. Painelin suoraan vaan Cathayn Pacificin tiskille, jossa erittäin avuliaat työntekijät auttoivat täytämään hävikkilapun, uudemman kerran myös tullimuodollisuus kupongit ja allekirjoitus luvalle tarkastaa matkalaukku ilma läsnäoloa. Sit vaan tullin kautta ulos.

Kentällä oli hotellin lounge alue, jossa matkan rasitusta livennettiin heti alkuun kylmällä juomalla. Kyyti tuli hetkenpäästä ja päästiin viimeiselle etapille, kevennetyllä matkavarustuksella. Toivottavasti laukku löytyy ja saavuttaa saman hotellin missä majailen, muuten tulee itku.