Paluu

Keskiviikko ja paluu himaan. Herätys aamu viideltä ja suihkun raikkaana lentokentälle. Matkalla kentälle kuski kurvasi Dharavin, maailman suurimman slummin läpi ja esitteli ohi meneviä paikkoja. Mielenkiintoinen alue, josta oli lukenut etukäteen ja paikka jossa olisin halunnut viettää muutaman päivän.



Eilen vietettiin viimeistä iltaa Mumbaissa metsästämällä kaverin pojalle silmälappuja, ne kun maksaa täällä murto-osan siitä, mitä ne maksa Suomessa. Turhan metsästelyn jälkeen mentiin syömään Golden Punjap ravintolaan. Söin yhden katkaravun pääruuaks :)

Matkalla ravintolaan päästiin seuraamaan mielenkiintoista episodia. Kuskimme oli kääntymässä oikeelle ja oikeelta puolelta kurvas auto rinnalle. Mitään kolaria tai muuta vastaavaa ei tapahtunut, mutta silti autosta nousi äijä, joka alkoi huutamaan pää punasena motoriksa kuljettajalle. Tilanne oli pääsääntoisesti yksipuolista rähjäämistä ja ilmeisesti tässä nyt oli oiva esimerkki rahan mahdista.

Köyhä riksa kuski joutui nöyrtymään ja kaverini tiesi kertoa, että toinen osapuoli olis ihan vapaasti voinut alkaa läimäyttelemään meidän kuskia, jonka jälkeen mut ympärille kerääntyneet tyypi olis alkanu myös paiskimaan jo valmiiks alistunutta kuskiamme. Läimiminen on myös osa poliisin käyttämää rangaistusta. Yks jalankulkija käveli suoraan polisin ohi keskellä ruuhkaa, ja tyyppi sai kovasanaisen puhuttelun sekä litsarin poskelleen. Julkinen nöyryytys on päivän sana.

Slumdog

Aamu alkoi Oscar gaalan katselulla ja A.R.Rahmanin leffan, Slumdog Millionaire, 8 pystiä otettiin täällä vastaan todelle innokkaasti. Pikku budjetin leffa on kokonaan kuvattu Mumbain alueella. Ihmiset hämmästelivät kovasti sitä että moinen leffa on myös Suomen leffateattereissa.

Tänään tehtiin lyhyt työpäivä, koska täällä on pyhä, neljän maissa karautettiin kohden Mumbai cityä, ja matkalla nautittiin paikallisen MC Donaldsin Indian wrapit. Noista ruuista vois kirjottaa kokonaan oman osion, sen verran hauskoja safkoja tullu vastaan. Mumbai cityyn Navi Mumbaista on noin parin tunnin matka, ja heti puolentunnin jälkeen pääsin tutustumaan paikallisen poliisin toimintaan, kuskimme nimittäin porhalsi huolimattomasti punaisia päin ja jonkinlaisen nuhtelun jälkeen ja pienen rahasumman siirron jälkeen matka pääsi jatkumaan. Matkalla ensimmäiselle etapille kuulin hurjia juttuja siitä, mitä kaikkea seuralaiseni ovat liikenteessä tehneet.

Saavuimme Hindu temppelille, Ganešan, norsujumalan pyhättöön hakemaan siunausta. Matka portilta itse temppelille oli pitkä ja matkan varrelta pystyi ostamaan uhrilahjat. Uhrilahjan oston yhteydessä peseydyttiin ja jätettin myös kengät kauppiaan hoiviin. Siitä sitten turvatarkastukseen. Mumbaihin oli 2 päivää aiemmin julistettu korkeampi hälytystila mahdollisen hyökkäyksen takia. Mulla oli työlaukku mukana ja sen sisällä oli kamera, josta nousi suuri häly. Poliisimestari näytti yhtä kojua jonka pitäjälle kamera piti jättää. Mä olin kameraa luovuttaessani 100% varma, etten kyseistä aparaattia enää ikinä näkis uudelleen. Turvatarkastuksen jälkeen, temppelialueella oli vielä kaupiaita, jotka kävi ärhäkkäästi kimppuun. Näitä väistellen jonotimme pääsyä papiston eteen. Uhrilahjat siunattin ja sitten pikaisesti ulos. Ihmisiä oli tuhottomasti, ja meinas paniikki iskee, ku jokapuolelta tuli työntöö. Kameran sain takas ja annoin pojalle kameran vartioinnista korvauksen. Molemmat oltiin tyytyväisiä :) Tämän jälkeen käytiin Lord Shivan temppelillä, paljon vaatimattomampi ja sielä saatiin olla rauhassa. Työkaverini saivat haluamansa siunauksen, papilta punaisen napin otsaansa. Itse kieltäydyin kohteliaasti, koska en halunnut leikillään olla mukana jossain, mihin toiset todella uskoivat. Sain kuitenkin papin siunaamaa ruokaa, joka koostui pääasiassa pähkinöistä erimuodossa ja halvasta. Sit takas kenkien luokse ja hämmästelemään itse kaupunkia. Kaupungin surullisen kuuluisat nähtävyydet tulivat tutuiksi, Oberon ja Taj Mahal, joka kuulemma oli alun perin hotelli vain intialaisille. Kummankin ympärillä parveili raskaasti aseistettuja poliisijoukkoja, ja esimerkiksi Gateway of India:a ei päässyt läheltä katselemaan.

Pyörittii autolla nimenkärkeä ristiin rastiin ja lopulta palattiin hotellille syömään.

Vähäuninen yö

Omituisin yö minkä olen viettänyt taas vähään aikaan. Menin sänkyyn katselemaan laadukasta intialaista saippua sarjaa, koska päässä pyöri aivan liikaa työasiat ja niihin liittyvät ongelmat. jonkin aikaa kanavasurffattuani, sammutin TV:n ja valot ja olin sekunnissa tajukankaalla.

Heräsin siihen omituiseen fiilikseen ettei kaikki ollut ihan niin kuin piti. Valot oli päällä. tsekkasin, että ovet ja ikkunat olivat lukossa ja ettei läppäriä oo viety, sammutin valot ja pienen pähkäilyn jälkeen päätin yrittää taas nukkua. Viiden minuutin jälkeen valot pamahti yhtäkkiä taas päälle, tällä kertaa ilmastoinnin säestämänä. Sammutin valot ja samantien ne tuli takas päälle. Tätä jatkui kymmenisen minuuttia, jonka jälkeen painuin eteiseen ja nappasin avainkortin pois seinästä, joka katkaiseen virran koko kämpästä parin minsan jälkeen. Sit tulikin pimee. Pilkkopimee. Kaikki toi oli saanu adrenalliinin nousemaan veressä siihen malliin, ettei uni meinanut tulla enään ollenkaan.

Noh sit kaiken kukuraks valot pamahti päälle, ja mulle tuli sellainen olo ku olisin kattonut virityskuvaa televisiosta, josta olen just vetässy töpselin irti...

Iskin avain kortin takas ja päätin, et hemmetti, mun pitää nukkua ja jos kerran joku haluaa pitää mun kanssa hauskaa, ni se hauskan pito loppu nyt. Pakkasin tyynyt naamalle ja lopun yötä nukuin valot päällä, aamulla herärisin hämärään kämpään.

Menin lähtiessäni respaan sanomaan et katkasimessa jon jotain häikkää ja kaks sähkömiestä tuli hämmästelemään mun huoneeseen. Olisitte nähny niiden ilmeet ku kerroin viasta. Ne olis passittanu mut samantien laitoshoitoon. Itseasiassa aloin itsekkin epäilemään, et olikohan ollu unta koko juttu.

Phuuuh

Töissä taas menny kaks viimeistä päivää, niin ettei päivän tärkeimmälle tapahtumalle, blogin kirjoittamiselle oo jääny aikaa. Keskiviikkona kävin edustamassa Suomea työillallisella. Lähtiessä oli niin väsynyt, että sammuin sänkyyn ja heräsin siihen, että työkaveit hakkas ovea. Mentiin ilmeisesti kaupungin kalleimpaan ravintolaan, ja syötiin todella hyvät safkat. Ravintola oli erikoistunut Pohjois-Intialaiseen ruokavalioon. Ikävä kyllä tauti painoi vielä niin pahasti päälle, etten pysynyt täysin siemauksin tuosta makunystyröiden ilotulituksesta nauttimaan. Ja sitten tulikin se mielenkiintoinen juttu, pöydän ruokajuomana oli viinin ja bissen sijasta Skotti viskiä 8) Kirosin mielessäni huonoa oloani ja siemasin kohteliaisuus syistä parit viinilasilliset aivan hyvältä maistuvaa elämänlientä.

Töissä ei muuta kun jumitusta, eli ihan normaali asennus keikka tiedossa. Nyt tiedän miks paikalle pääsyn kanssa on vitkasteltu: koko rakennus on saneerauksen alla. Sähköt katkee tasaisin väliajoin, ja joskus joutuu tekemään uudestaan kahden tunnin työt, kun paikallinen urakoitsija rusauttaa virrat pääkytkimestä pois. Mutta eipä tuolla kukaan hirveesti ota hernettä nenään. Vähän heilutellaan nyrkkiä näönvuoksi ja painutaan teelle.

Takaiskuja

Kuulin juuri, että avopuolisoni on kovasti kipeenä. Se veti moraalia alas, varsinkin kun tietää mistä on kyse. Sairastin lähtöä edeltävänä viikonloppuna kovaa kuumetautia, joka tosiaan veti jalat alta enkä kerinnyt siitä täysin toipua kun lähdin uudelleen reissuun. Toivon pikaista paranemista!

Työrintamalla ei myöskään mennyt ihan putkeen, joten kailen lisäksi reissu pidentyi parilla päivällä.

Kunigaskalastaja Rokkaa!

Ei voi muuta ku hävetä kansallisen lentoliikenne edustajamme tyyliä, tai lähinnä sen puutetta. Delhistä paukkasin Kingfisher yhtion koneeseen, ja mut käärittiin punaiseen kohteliaisuuteen. Heti alussa tuli selväks, että yhtiö nimenomaan haluaa asiakkaan tuntevan itsensä hyvin kotoisaksi. Ja siinä se hyvin myös onnistui. Ruokaa odotellessan pystyi seuraamaan omalta pikkuruudulta leffoja. Palvelu oli erittäin ystävällistä, ruoka oli todella hyvää lentokone ruuaksi ja ennenkaikea penkit pysyivät kasassa. Maha täynnä uppouuneena pehmeään penkkiin oli hyvä ottaa tunnin nokoset.

Helvetin lento

Kerkesin koneeseen mainiosti, kovaääniset kailottivat nimeäni kun lähestyin porttia. Kuninkaallinen vastaanotto :P Ja toi oli reissun paras kohta.

Kone oli taas tuo kirottu jenkki peltilehmä neuvostoajalta, MD-11. Tälläkertaa multa hajos niskatuki, mikä teki nukkumis yrityksestä suorastaan haasteellisen. Lopullisen niitin yritykselle saada unta iski pirre ja hansu retkueineen. Seiväsmatkojen luokkakokous ja vanhojen juttujen jaarittelu jatkui koko yön. Sain nukuttua yhden kallisarvoisen tunnin. Jossakin vaiheessa heräsin, kun yks näistä sankareista tuupertu penkiinsä ja meni tajuttomaks. Jossakin vaiheessa tyyppi sit virkos ja selitti et: "olis varmaan pitäynnynä jättä tuo verenluovutus tekemättä paria tuntia ennen lentoa..." Sitä sitten päivästeltiin siinä loppu yö.

Delhin kentälle muutamat tipit joilla selvisin jatkolennolle Mumbaihin:
1) koita suoriutua asap maahantuloviranomaisten tiskille. Ensimmäinen jonotus paikka, johonka kerääntyy eteenkin aamuisin monelta eri koneelta matkustajia.
2) hae sen jälkeen matkalaukut
3) tullin jälkeen ennen ulosmenoa vasemmalta löytyy pieni odotusaula jonka kautta siirrytään busseille. Älä hairahdu terminaalin ulkopuolelle, joudut uudelleen turvatarkastuksiin.
4) saavut puolessatunnissa kotimaanlentokentälle ulkooven lipuntarkastuksen jälkeen etsi lentoyhtiösi turvatsekkaus piste, josta saat tarvittavan tarran laukkuusi check-in:iä varten.
5) varaa aikaa tunti tämän kaiken jälkeen turhautavilta tuntuviin turvatarkastuksiin.

Tällähetkellä puolituntia lennonlähtöön ja aika mäsä olo. Onneks Kingfisherillä on kuulemma loistavat tarjoilut ja kerkii nukkumaan ehkä toisenkin tunnin.ennen työpäivää.

miksi aina näin?

Taas painetaan pää kolmantena jalkana kohden kenttää. Tän arvas jo päivällä, kun kaikki asiat näytti vaan venyvän ja venyvän. Toivottavasti matti myöhäiselle löytyy vielä paikka koneesta Delhiin.