Oho, aurinko!

No niin, paistaa se päivä risukasaankin. Tänään aurinko tuli esiin paksun pilvimassan takaa muutamaksi minuutiksi, ja se pisti hymyilyttämään, vaikkakin paahde teki koko kaupungista "instant saunan". Harmi ettei sananlasku toimi muuten kuin kirjaimellisesti tällähetkellä, projekti on levällään kuin... noh, Jokisen eväät. Ei siitä sen enempää...


Eilen käytiin työporukalla syömässä iltapalaa, ja pojat otti siinä sivussa kunnolla naukkua, paikallista, ihan juotavaa wiskiä: Blenders Brideä. Itse uskalsin ottaa pari senttiä, koska vatsa oli niin tyhjä kun se vaan voi olla ja nestetasapaino ihan poskellaan. Ja se ilmeisesti kannatti. Tänäaamuna olo oli huomattavasti parempi ja pystyi jopa syömään kunnon aamiaisen.

Hotellin lähistöltä löytyi kirjamarkinat ja lähdettiin katsastamaan sen tarjoama anti. Kassiin upposi muutama DC:n minisarjakuvalehtiä (Wonder Woman, The New Avengers, etc.) ja aivan loistava Hellboy Junior, jonka taustalta löytyy sellaisia nimiä kuten Dave Cooper(Futurama) ja Stephen DeStefano (Ren and Stimpy). Hirtehistä huumoria helvetistä parhaimmillaan.

Minä vs Vatsalentsu: 0 - 1

Ei se tarvii näemmä kun pienen puraisun jostain ruuasta, jonka käsittelyssä on tapahtunut virhe. Olen normaalisti melko varovainen safkojen suhteen, mutta intialainen ruoka vaan on niin hyvää, etten ole jaksanut hermoilla ruuan puhtaudesta. Pariin kertaan aiemmilla reissuilla on tullut syötyä kaikenlaista katukioskeistakin ilman mitään jälkioireita. Mä olen reissannut kymmeniin maihin ja tänne Intiaankin jo neljäkertaa. Ja ainut kerta, kun olen aiemmin saanut vatsaoireita, oli työmatka Pariisiin, ja sekin tais olla simpukoiden ansiota. Täällä sataa ja kaikki paska huuhtoutuu katoilta ja seiniltä, voisin hyvinkin kuvitella että moisessa roiskepisarassa on riittävästi pöpöjä pistämään länsimaalaisen teräspakin epäkuntoon.

Olen koko päivän vetänyt sikeitä sikiöasennossa, hiki virraten otsalta. Toivottavasti saan itseni siihen kuntoon että pääsen hommiin, muuten tulee taas yksi hukkapäivä. Ja sitä en voi sulattaa...

EDIT: Täällä onkin joku tukevampi tauti liikkeellä, ku paikallisiakin tippuu vuoteen omaksi.

Kummallinen maa

Perjantai-ilta ja ennen asiakkaan luokse lähtöä ajateltiin mennä kauppakeskukseen syömään. Kello oli himpun verran yli kymmenen, ja kaikki paikat oli menossa kiinni. Hämmästelin moista toimintaa ääneen, jolloinka paikallinen kolleega vaan kuittasi: "Miksi perjantain pitäisi erota maanantaista mitenkään?". Hetken mietittyäni, en oikeesti osannu sanoa muuta kuin: "Noh, niin..." Samalla miljardin ihmisen maa sammutti valonsa.

Miten meidän länsimaalaista perjantaita olis voinut lähteä puolustelemaan? Koska ihmisten pitää saada viettää epäterveellistä elämäntyyliä julkisesti kännäillen ja retostellen niin pitkään kun pystyvät pysymään tolpillaan? Kapitaslistisen yhteiskunnan pikku yrittäjille on saatava enemmän rahaa pidentämällä aukiolot aamu yöhön?

Pomo tuli paikalle

No niin, hommat vihdoin alkakoon. Olen huomannut, että pienellä hymyllä saa täällä paljon aikaan. Jos sulta puuttuu jotain, silloin naama virneeseen ja kyselmään ympäriltä. Tällä kaikki pitää pientä varovaista etäisyyttä, koska otsaani on lyöty spesialistin leiman, edustan erikoisjoukkoja Suomesta.

Olen tehnyt hartiavoimin työtä hälventääkseni moista viittaa, ja vaikka se joidenkin itsetuntoa hiveleekin, häiritsee se suunnattomasti ainakin mun työtä. Silloin kun tehtävää suorittava kaveri alkaa piilottelemaan virheitään, ollaan jo jouduttu käskyhierarkkiassa eritasoille ja homma kusee.

Mun on tarkoitus päästä tällä kertaa nopeasti pois, joten olen yrittänyt heti alusta saakka saada paikallisia rentoutumaan pikku jutuilla ja kysymyksillä arjen askareista. Seuravat 5 päivää on muuten yhtä helvettiä, jos viesti ei kulje mulle alkuperäisessä muodossa.

Sateinen Mumbai

Täällä on monsuunikausi parhaimmillaan ja on satanut kokoajan, joskus enemmän joskus vähemmän. Tänään luonto on päättänyt putsata kadut oikein kunnolla ja vettä tulee vaakasuoraan. Kävin ulkona hämmästelemässä tuota veden määrää. En ole aiemmin nähnyt yhtä mahtavaa sadetta.

Miinuspuolena sateelle on sen aiheuttamat tulvat. Kiinassa on raportoitu useita kaupunkeja, jotka tulvat on vienyt mennessään. Täällä kolleega kertoi 4 vuotta sitten tapahtuneesta Mumbain tulvinnasta, jossa toimiston työntekijät joutuivat nyhjöttämään toimistolla 48h kun minnekkää ei yksinkertaisesti päässyt. Taidampa pakata suolakeksit mukaan tän yön toimintaan...

Eka duunipäivä

Tulipahan nukuttua kuuden tunnin yöunet. The Tunga Regenza Hotel on ensimmäinen alueen viidentähden hotelli, ja sen kyllä huomaa. Ajanhammas on kuluttanut huonetta sieltä täältä, eikä hotelli kilpaile habituksellaan viereisen Sheratonin kanssa jossa viimeksi vietin lyhyet yöni.

Päivä alkoi ilmoituksella, että mun pitäis olla jossakin kokouksessa, joka alkaa klo 10 paikallista aikaa. Mun kalenterissa se oli jo mennyt kasilta, joten oletin ettei mun enään olis tarvinnut hötkyillä minnekkään. Sitten tulikin ilmi että kyseisessä tapaamisessa on läsnä Intian koko johtoporras, ja he haluavat nähdä mystisen insinöörin, joka tähän mennessä on onnistunut piileksimään vain konehuoneen puolella, ja että sikariporras, heads of this and that, siirtää kokousta niin että pääsen tunnin taksimatkan jälkeen esiintymään heille.

Nyt siis taksissa, hämmästelen usvaisen ikkunan lävitse sateista Mumbaita.

Tänään tuli ahaa elämys. Viimeaikaiset asennuskeikat on verrattavissa armeijassa oloon. Syöt ja nukut silloin kuin vain on mahdollista. Ainainen kiire jokapaikkaa, ja sit venataan tunteja että jotain tapahtuis.

Ei tätä hommaa varmaan vois tehdä, jos liikaa alkais ajattelemaan tätä säädön määrää. Kolleegan pää hajos viimereissulla poliittiseen paskan jauhantaan, eikä varmasti ihan heti tuu tähän maahan duunimatkalle.

Helou Amsterdam!

Matka Helsingistä Mumbaihin lennettiin Amsterdamin, tuon ihanan avomielisen kaupungin, kautta. KLM:n palvelut olivat hyvin karsittuja, linja mihin Lufthansa ja Finnairkin jossakin vaiheessa varmasti yhtyvät. Kone tuli puoltuntia myöhässä joten pääsin ottamaan muutaman juoksuaskeleen keretäkseni seuraavalle lennolle.
Jatkolennon operoi Delta Airlines

Boarding oli 2,5h ja syykin siihen sitten selvisi kun portille pääsin. Jokainen koneeseen tulija haastateltiin tyyliin:
"Where have you born"
"Helsinki"
"Where did you buy this flight?"
"???..., OK, travel comppany bought tickets"
"What do you do for job"
"IT support"
"Could you be more specific?"
"I'm Working for my company and support our product installations..."
"Yes, but why are you going to India?"
"Eeeh... Well, to support customer installations (*DUMN ASS!!!*)"
"Do you have any electronic devices?"
"yes, laptop and external drive"
"when and who bought them?"
"(*WTFWTFWTF???*) well, NSN"

Missä vaiheessa alkoi jo V käyrä olla tapissaan. Typeriä, välillä jopa hyvinkin henkilökohtaisia kysymyksiä sateli, ja vastaukseni lyhenivät kyselijän selkeäksi harmiksi kyllä tai ei muotoon.
Kiusaamisen lopuksi tiuskaisin, että onko tää ihan normi puuhaa, et haastatellaan kaikki sadat matkustaja, johon haastattelija vastasi että on. Pirun vainoharhaiset jenkit...

Koneeseen päästyäni olin hetken aikaa tyytyväinen että pääsi istumaan, eilinen keikka taisi hieman vieläkin painaa jalkoja ja päätä. Ensimmmäisen tarjoilun aikana tajusin, että koneessa oli jenkki miehistö, ja erittäin tyly sellainen. Mun käytävän stuertti oli kuin jostain leffasta, kyllästynyt keski-iän ylittänyt harmaahapsinen rillipäinen mies joka
jauhoi purkaa ja kysyi ensin kyllästyneesti huohahtaen: "whatsyouwant?".

Safka oli ihan hirveetä ja se loppui kesken. Minulla ja vieressä istuneella intialaisella naisella oli erikoisruokavaliot, mutta ne oli syötetty jo aikoja sitten muille matkustajille.
Juotavaa sai aluksi, mutta toista valkoviinilasia pyytäessäni tuli vaan tyly vastaus:"I just have juice and water". Koko tilanteesta huokui ylimielisyys kaikkia matkustajia kohtaan.
Aivan käsittämätöntä asiakaspalvelua. Toivottavasti en enään tän reissun jälkeen joudu ikinä lentämään Deltalla!

Mumbaissa jouduin hetken haahuilemaan ja etsimään kuskia, mutta kun sen löysin, loppu matka menikin sitten ihan jouhevasti. Lasillinen irlantilaista "vatsalääkettä" ja unta palloon.

Mumbai calling!

Ja taas mennään. Kesä piti viettää Helsingin lämmössä, purjehtien ja ystävien seurassa, mutta kuinkas kävikään. Musen keikan jälkeen pari tuntia unta palloon ja sit Helsinki-Vantaalle odottelemaan lentoja kohteeseen.

Tälläkertaa voi tulla lyhkäsiä kirjoituksia, sen verran tiukalta näyttää aikataulutus. Unet voi jäädä vähäisikis.