Äiti Teresa, Kali sekä Victoria Memorial Hall

Viimeinen virallinen työpäivä alkoi vierailulla Äiti Teresan haudalla. Kyseinen hyväntekijä on kuolemansa jälkeen saanut aika rankkaakin kritiikkiä, ja ainakin Intiassa hänen arvostelu on miltein valtiollinen pyhäinhäväistys, joten keskustelu aiheesta loppui osaltani hyvinkin äkkiä. Mother House luostarista Chandra Bose Roadilta. Sen jälkeen piipahdettiin Kalin temppelissä, joka kiinnosti minua enemmän. Sisälle astuessani tuli pari mummoa sätimään mua, joten päätin olla menemättä itse alttarialueelle. Siellä oli juuri alkamassa seremonia, joten siirryttiin lopulta temppeli ulkopuolelle. Kuvata siellä ei tietenkään saanut, mutta temppeli ulkopuolelta tuli muutama kuva vaivihkaan otettua. Viimeisenä kohteena oli Victoria Memorial Hall, sisään ei päästy, koska oltiin paikalla liian aikaisin. Käytiin kuitenkin tallaamassa puistoaluetta ristiin rastiin.

Kolkatan nähtävyyksiä

Nukkumattoman yön jälkeen pikaisesti virkistäytymään altaassa, litra tummaa kahvia naamaan ja sitten toimistolle.

Toimistolta paluun jälkeen tutustuttiin paikallisiin nähtävyyksiin. Ensimmäisenä tuli tutuksi paikallinen kriketti kenttä, Eden Gardens. Jättiläismäinen stadion imaisee sisäänsä seisomokatsojat mukaan lukien n. 130 000 ihmistä, joka tekee siitä Intian suurimman kentän.

Seuraavaksi oli vuorossa Howrah Bridge, vuonna 1943 valmistunut kaarisilta. Mielenkiintoiseksi sillan tekee se, että toisin kuin normaali kaarisillan kaaret saavat tuen joen tai rotkon pohjasta, tämän sillan kaaret sojottavat kohden taivasta. Brittilaisen silta-arkkitehtuurin helmi on vieläkin ympärivuorokautisessa käytössä. Kävellessä sillan yli tunsin sen hytkyvän jatkuvasti, se miltein tuntui elävältä olennolta. Tiedä sitten, kauanko se vielä kestää, paikallisen holto innokkuuden tuntien. Näkymät Hoogly joelle oli mahtavat.

Sillan jälkeen alkoin kaupustelualue, mistä pojat ostivat paikallista aikuisviihdettä mukaansa DVD:n muodossa. Sieltä myös alkoi matala muuri, joka oli yleinen kusilaari, sata äijää rivissä helpottautui luoden joen kohden seuraavaa määränpäätä joka oli päärautatieasema.

Trooppinen keli yhdistettynä ulosteisiin alkoi olla hieman liikaa meikäläiselle, joten olin melko tyytyväinen, kun meitä seurannut taksi vihdoin puolen tunnin haahuilun jälkeen löysi meidät. Matka jatkui takaisin hotellille, jossa pikaisen uinti- ja peseytymisoperaation jälkeen olimme valmiita etsimään juottolaa. Ystävällisen hotelli vartian opastuksella löysimme kohtuu hämäräperäisen kuppilan, jossa meitä kehoitettiin menemään yläkertaan. Siellä paikalliset juopottelivat bisseä ja kannustivat omaa kriketti joukkuettaan voittoon. Illan antimet taisisvat oluineen maksaa peräti kympin euroissa, eli taisi mennä muutama olut safkan kaverina.

Niskakarvat pystyssä koko yön

Lento Kolkataan kesti parisen tuntia ja taksi kentältä Oberon Grand hotellille kesti reilun puoli tuntia. Nyt ei ollut ruuhkaa, päivällä matkaan voi laskea tunnin lisää matka aikaa. Saavuttiin hotellille, joka on ehkä yksi Intian vanhimista, ja ehkä hieman ajan jälki näkyy myös yleiskunnossa. Kun saavuttiin huonekerrokseen, tuli omituinen olo, että ols nähnyt moisen käytävän jossakin aiemmin, ei vaan tullut mieleen heti missä.

Sitten kun avasin huoneeni oven, tuli kylmät väreet niskaan. Viktorian aikainen kalustus, kulunut sellainen, huone korkeus yli kolme metriä ja hämyinen ilmapiiri ei hirveästi houkutellut viettämään yötä huoneessa.

Mentiin pelaamaan tunniksi bilistä ja sitten tuli aika mennä nukkumaan.

Heräsin todella omituiseen ääneen, räsähdys ja sen jälkeen elektroninen luritus. TV ei ollut päällä, eikä mikään muukaan sähköinen vehje. Hiukset pystyssä pistin valot päälle ja yritin löytää syyllistä, turhaan. Huone oli tyhjä. Jätin eteisvalon päälle ja painuin nukkumaan uudestaan, ja hetkeä myöhemmin kuului jotain muuta epämääräistä meteliä huoneen hämyisestä nurkasta. Tämän jälkeen olin valmis vaihtamaan, en pelkästään huonetta, vaan hotellia. Yö tuli nuokuttua TV ja kaikki valot päällä...

Kohden Kolkataa

Tänään siirrytään iltalennolla mystiseen Kolkataan, Kalin valtakuntaan. Kutsun tuli tuomaan musta korppi, joka lennähti hotellihuoneeni ikkunalaudalle ja koputteli nokkaansa ikkunalasia vasten. Omistuista tapahtumaa kesti pari minuutia, ja heti kun otin kännykkäkameran videon esiin, viestintuoja oli hävinnyt. Olisi ollut kiva tietää, mitä korpilla oli sanottavaa...

Vauhtia ja jännitystä

Töihin...

Intiassa taksit kaahaa ihan mielipuolen lailla, mentiin sataa kaksien vanhojen punaisten läpi ja jostakin taysin epäloogisesta systä pysähdyttiin kolmansiin valoihin. En varmasti ikinä selviäisi liikenteessa omalla autolla.

Pitkän työpäivän jälkeen käväisin iltauinnilla. Seuranani miltein täysikuu sekä kymmenkunta lepakkoa, jotka viistivät pitkin ja poikin vedenpintaa.

Uusi reissu Intiaan

Taas uusi työmatka Intiaan, tällä kertaa kohteena Mumbai sekä Kolkata. Lennot menivät kohtuu kivuttomasti, Finskillä ensin Delhiin, ja sitten Kingfisherillä Mumbaihin. Nykyään ei tarvitse hortoilla pitkin poikin kenttää etsien kuljetusta erilliselle kotimaan kentälle, ainakin Kingfisher lensi kansainväliseltä kentältä toisesta kerroksesta.

Hotelli oli vanha tuttu Taj Lands End, jossa tälläinen farkku hyypiö erottuu joukosta. Viimekerralla bongattiin yksi Intian kuuluisin elokuvaohjaaja haaremeineen ja tälläkertaa kaverini olisi ehdottomasti halunnut päästä ottamaan kuvan aulakahvilassa vierailleen Vidya Balan kaulassaan :)

Illalla käytiin syömässä Lucky nimisessä ravintolassa, jossa filmitähti Salman Khan (Dabangg) käy syömässä kanabiryaninsa, mies ymmärtää selkeästi hyvän ruuan päälle, koska kyseinen annos maistui taivaalliselle.