27h

Kotona vihdoin. Tarkoitus oli osallistua ystävän synttärikemuihin hieman levänneenä, mutta toisin kävi. Homma alkoi haiskahtaa perjantaina pannukakulta jo Curitiban kentällä, kun TAM:in lento Sao Paoloon oli reilu puolituntia myöhässä. Kansainväliselle kentälle kuitenkin kerkisin ennekuin check-n päättyi seuraavalle lennolle. Tiskillä kyselin mahdollisuutta upgradeen, että olisin sit virkee pirskeissä. Kohta virkailija sanoikin, että palataan asian 15min kulttua. Kerkisin tekemään shoppailuja paikallisen designerin liikkeessä, ja palasin tiskille hakemaan liput kohta lähtevälle lennolle, ehkä jopa plus luokassa. Tai niin mä luulin. Virkailija tokas, että kolme henkilöä oli raakattu pois lennolta ylibuukkauksen takia, ja mä olin yks niistä. Shit. No, seuraavaks huomaan, et mulle on tehty liput jatkolentoineen, mutta Helsingin sijaan Frakfurtiin. Pää hajoo. Sit alettiin selvittelemään jatkolentoja uudelleen ja loppujenlopuks jäin neljäks tuntia lentokentälle jumiin. Sehän ei enään hämmästyttänyt, kun portti oli vaihtunut tuntia enne lähtöö, ja sitä ei sen kummemmin kuulutettu. Noh, yö meni koneessa torkkuessa. Pariisiin saavuttiin ajoissa.

Sit alkoi lennon metsästys. Mul oli vain lennon numero, ei siis lippua, koska sitä ei jostain kumman syystä voitu kirjoittaa mukamas Sao Paolossa. Air Francen järjestelmästä sitä ei enään Pariisissa löytynyt. Noh, ei muuta kuin kiiruhdin Finnairin tiskille, jossa sit todettiin et lento Helsinkiin lähtee klo 15.30. Kiitos toiset neljä tuntii palloiluu kentällä. Taas shoppailee ja pakolliset espresso&konjakki, eihän kahviloiden pääkaupungista muuten voi livistää.


Matka Helsinkiin kesti 2h 20min ja vihdoinkin pääsis suihkuun ja rentoutuu. Matkalaukku hihnalta ja taksiin. 10 minuutin hihnalla venailun jälkeen painuin matkatavaroiden seuranta ja vikailmoitus luukulle kyselemään laukun statusta. Siellähän se, Pariisissa. Rasittunut huokaus.
Taksilla himaan.
Reissu oli kasassa.