Toimistolta paluun jälkeen tutustuttiin paikallisiin nähtävyyksiin. Ensimmäisenä tuli tutuksi paikallinen kriketti kenttä, Eden Gardens. Jättiläismäinen stadion imaisee sisäänsä seisomokatsojat mukaan lukien n. 130 000 ihmistä, joka tekee siitä Intian suurimman kentän.
Seuraavaksi oli vuorossa Howrah Bridge, vuonna 1943 valmistunut kaarisilta. Mielenkiintoiseksi sillan tekee se, että toisin kuin normaali kaarisillan kaaret saavat tuen joen tai rotkon pohjasta, tämän sillan kaaret sojottavat kohden taivasta. Brittilaisen silta-arkkitehtuurin helmi on vieläkin ympärivuorokautisessa käytössä. Kävellessä sillan yli tunsin sen hytkyvän jatkuvasti, se miltein tuntui elävältä olennolta. Tiedä sitten, kauanko se vielä kestää, paikallisen holto innokkuuden tuntien. Näkymät Hoogly joelle oli mahtavat.
Sillan jälkeen alkoin kaupustelualue, mistä pojat ostivat paikallista aikuisviihdettä mukaansa DVD:n muodossa. Sieltä myös alkoi matala muuri, joka oli yleinen kusilaari, sata äijää rivissä helpottautui luoden joen kohden seuraavaa määränpäätä joka oli päärautatieasema.
Trooppinen keli yhdistettynä ulosteisiin alkoi olla hieman liikaa meikäläiselle, joten olin melko tyytyväinen, kun meitä seurannut taksi vihdoin puolen tunnin haahuilun jälkeen löysi meidät. Matka jatkui takaisin hotellille, jossa pikaisen uinti- ja peseytymisoperaation jälkeen olimme valmiita etsimään juottolaa. Ystävällisen hotelli vartian opastuksella löysimme kohtuu hämäräperäisen kuppilan, jossa meitä kehoitettiin menemään yläkertaan. Siellä paikalliset juopottelivat bisseä ja kannustivat omaa kriketti joukkuettaan voittoon. Illan antimet taisisvat oluineen maksaa peräti kympin euroissa, eli taisi mennä muutama olut safkan kaverina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti